Laatikko auki...
... sisältö ulos...
... fyllit pois.
Irto-osat (etukiekko, istuin-tolppa, ohjaimet) paikoilleen.
Asiantuntemattomimmat urheiluliikkeet ja marketit löisivät hintalapun kiinni ja laittaisivat pyörän myyntiin...
Asiantuntevat pyöräliikkeet vasta aloittavat tästä: pyörä tarkistetaan, kaikkien ruuvien ja muttereiden kireydet tsekataan, säädetään vaihteet, jarrut jne, jonka jälkeen pyörä on oikeasti turvallinen ja ajokuntoinen. Vielä pyörän säätö ostajan mittojen mukaan kaupanteon yhteydessä, jotta pyöräilijän on mukava polkea kohti horisonttia.
Mutta mitä tekee tässä vaiheessa harrastaja?
Ensin otetaan raakileen lähtöpaino:
Satakunta kuvaa ja punnitusta myöhemmin ollaan aamun sarastaessa tässä vaiheessa:
Rungon viimeistely keskiömuhvin osalta, ei juuri huomauttamista tehtaan jäljiltä. Sen jälkeen alkaa armoton speksaus...
Pakka hirmuinen ankkuri, hyllystä yli 100 grammaa kevyempi tilalle. Kiekot vaihtoon, säästö melkein puoli kiloa. Sisärenkaat pois, tubeless-venttiilit tilalle. Ulkorenkaiden vaihto kevyempiin, litkut sisään. Istuin ja kannatin kiertoon, kevyemmät tilalle. Jarrulevyt vaihtoon, kevyemmät värikoodatut tilalle. Vaihdevaijerien kuoret valkoisiksi keventämään pyörän yleisilmettä. Jne, jne...
Lopulta parin päivän päästä tallista putkahti pihanurmelle noin kilon verran raakiletta kevyempi lopputulos, vieläpä ajokuntoiseksi varusteltuna:
Lisämuutoksiakin on jo valmiiksi suunniteltuna, mutta niiden toteuttaminen siirtyy myöhemmäksi.
Mutta nyt liikkeelle, jotta päästään ensikokemusten pohjalta säätämään ajoasentoa kohdalleen ja opettelemaan yli kahdenkymmenen 26" pyörillä harrastellun vuoden jälkeen uutta hieman erilaista yhteiseloa 29er:in kanssa... :)
