HeadShokin simmitykset eivät oikein kestäneet, näitä korjattiin takuuna pariin otteeseen. Takuuajan päätyttyä oli keulan kohtalona seuraavan simmirikon jälkeen jäädä hyllyyn pölyttymään, tilalle tuli RockShox Psylo XC, myöhemmin Psylo SL U-Turn. Nämä sovitettiin runkoon Cannondalen omia soviteholkkeja vahvemmilla, etupäätä 15 mm korottavilla itse sorvatuilla holkeilla.
Samoin bondattu 'baananiperä' osoittautui pyörän heikoksi kohdaksi. Näitä meni kaksi kappaletta noin puolen vuoden välein, kunnes kolmanneksi takuutakaswingiksi tuli vihdoin uudempi ja kestävämpi hitsattu malli.
Perä- ja keulavaihtojen ohessa pyöri myös osapaletti, putkiosat, jarrut, kiekot ja voimansiirto päivittyivät moneen otteeseen.
Lopullinen 'kuolema' saapui joskus loppuvuonna 2002 pyörään vaihtuneen RockShox Sid DualAir takaiskunvaimentimen mukana, tämä kun päästi paineet plus-kammiosta miinuksen puolelle ja pääsi samalla pohjaamaan voimakkaasti, jolloin eturungon putkeen ilmestyi murtuma iskarikiinnikkeen eteen. Runko vaihtui tämän jälkeen takuun kautta Jekylliksi. Korvausrungon toimitus venyi lopulta niin pitkäksi ja monivaiheiseksi prosessiksi, että revennyttä runkoa ei tarvinnut edes palauttaa Cannondalelle, vaan se jäi 'trophyksi' tallin seinälle...
Pyörän taru päättyi lopullisesti heinä-elokuun vaihteessa 2012, jolloin pitkään seinäkoristeena ollut eturunko sai suursiivouksen yhteydessä 'hallitukselta' lähtöpassit metallinkeräykseen. Levätköön rauhassa...
