Finnpeak tr-01 57 cm 1996

Maantiepyörää oli alkanut tehdä mieli... Huomasin lehti-ilmoituksen vähän ajetusta Finnpeakin triathlon-pyörästä, joten Naantaliin katsomaan. Kokoluokka oli suunnilleen oikea, pyörä lähti mukaan kohti Turkua Natsan kovassa laukussa.





Tr-01 oli juuri jäämässä -97 voimaan astuvien uusien UCI-säännösten ulkopuolelle eksoottisen runkorakenteensa takia, joten se oli joutilas lenkkipyöräksi. Rungon lisäksi Tri-GripShiftit ovat yleensä herättäneet hämmästystä. Vaihtaisin ne kyllä mieluusti tangopäävipuihin, ranteen kierto kyynärtuilta ei ole aivan se helpoin tapa vaihtaa pykälää.

Kohtuullisen agressiivinen geometria ei kuitenkaan ole hellinyt vaivaista ja tottumatonta selkää, joten ajokilometrit ovat jääneet melkoisen vähiin tällä pyörällä.

Juhannuksena 2013:

Finnpeak fpc-02 18" 'Castrol' 1995

Finnpeak oli hiipinyt mieleeni jo heti ensinäkemältä Fillari-lehdessä olleesta ilmoituksesta tai jostakin vastaavasta yhteydestä. Kun sitten näin livenä valkoisen fpc-02 kaunottaren teipattuna Castrolin väreihin ja sain ko. esittelypyörästä vielä tarjouksenkin, en enää kyennyt vastustamaan kiusausta. Rahat oli saatava kasaan tavalla tai toisella, jonka jälkeen pyörä muutti Turkuun käytyään vielä näytillä Helsingin pyörämessuilla.

Tästä alkoi varsinainen maastopyöräilyharrastukseni. Liityin paikalliseen MTB-Turku nimen alla vaikuttaneeseen lenkkiporukkaan ja olin kohta vakiojäsen viikkolenkeillä. Ajokilometrimäärät kasvoivat vuosi vuodelta vakiintuen vähitellen 6000-7000 km/vuosi tasolle. Seuraavien 4-5 vuoden aikana kertyikin ajokilometrejä fpc:n mittariin roima määrä.

Tämä näkyi myös siten, että rungosta löytyi tuttuun FP-tapaan parit jännityskeskittymät, joihin syntyneitä murtumia paikkailtiin lomamatkan yhteydessä Finnpeakin verstaalla.

Alkuperäinen 53 mm:n (?) '95 WP HydroPro ilmakeula vaihtui myöhemmin 10 mm enemmän joustavaksi teräsjousitoimiseksi '97 WP Rond Rebeliksi, jonka hankin jostain käytettynä. Alkuperäisellä keulalla oli tähän mennessä ajettu toistakymmentä tuhatta ilman huoltoja! Jäljellä ollut öljy oli melkoista mönjää. Eivät olleet nämä keulat kovin vertailukelpoisia nykyaikaisiin joustohaarukoihin... ;o)

Myöhemmin fpc-02 oli jonkin aikaa aavistuksen choppermaisena trailipyöränä keulan vaihduttua välillä RockShox Psylo XC:ksi. Lopulta pyörä eläköityi lainakulkineeksi isälleni, samassa yhteydessä se rakennettiin kokonaan uudestaan täysjäykäksi Cannondale P-Bone keulan ympärille:



Pyörä odottelee nyt tuossa asussa ja käyttämättömänä paluukuljetusta takaisin 'varsinaiseen kotiinsa'. Kunhan nyt pyörätalliin saataisiin ensin vähän lisää tilaa...