Felt AR4 56 cm 2010

10-Felt AR4 oli pyörä, joka oli vaan pakko saada! Lienee (ainakin toistaiseksi) kaunein ajamani pyörä, IMHO.



Tällä ajettiin kauden 2010 maantieajot, jotka jäivät harmittavan vähiin mm. työkiireiden sekä sitkeiden selkävaivojen takia. Muutti kauden päätyttyä lokakuussa uuteen kotiin.

Felt F75X cyclocross 55 cm 2010

Aamulla oli F1X:n takarengas lättänänä, piti startata Virtuella töihin.
Tapahtuman ärsyttämänä kokosin uuden cyclon!

No ei se nyt ihan noin mennyt. Vanhalle F1X:lle oli nimittäin löytynyt ostaja, joten kalustopäivitys tuli ajankohtaiseksi. Aiemmin syksyllä saapuneista uusista malleista löytyi vielä oikean kokoinen yksilö, musta-valko-vihreä Felt F75X 55 cm.

Yön pimeydessä 29.10.2009


Talviasussa 20.3.2010


Pyörä muutti uuteen kotiin länsirannikolle 8.3.2012, mittariin ehti kertyä ennen tätä vajaassa kahdessa ja puolessa vuodessa vasta 2303 km.

Felt Virtue Two '07 M/17,5"

Rikkinäisen runkosetin ympärille alkoi rakentua täysjoustosinkula rungon korjausprojektin jälkeen. CyclePro sai toimia elinluovuttajana siirtyessään 'eläkkeelle'.

Kesävälitys 38-16, talvella vähän kevyempi 34-16. Kuva maaliskuulta 2010:

Kesä-setup juhannuksena 2013:

Huhtikuussa 2014 muunto vaihteelliseksi (2x9), pyörä myyntiin:

Lähti uuteen kotiin toukokuun alussa 2014.

Madison Jump 249 '06

Kaatopaikkalavalle oli menossa surullisen oloinen pyöränraato, jota oli kohdeltu kaltoin aikaisemman omistajan käsittelyssä. Keula roikkui vaijereiden varassa irrallaan, ohjainlaakerin osia oli kateissa, ohjaintanko oli hypitty mutkalle, toinen kiekoista puuttui jne... Jostain syystä teki kuitenkin mieli pelastaa kyseinen raukka parka.

Kasasin koemielessä pyörään alle 24" kiekot purkuosista. Hyllystä käytetyt ohjainlaakeri, tanko, stemmi jne, kampisarjakin rattaineen meni uusiksi, etujarruksi mekaanisen tilalle hydraulinen...

Versio 1.0 10.10.2009:

Pikku päivitysten jälkeen v2.0, 20.3.2010:

Tämän jälkeen keula mm. keula vaihtui ja alkuvuodesta 2013 alle tuli normaali 26" kiekot sekä voimansiirto koki pientä päivitystä...

Pakkosatku-ready 28.4.2013, väliaikainen erikois-tuning:

Myyntikunnossa pakkosatkun jälkeen 9.5.2013:

Juhannuksena 2013:

Lähti uuteen kotiin tammikuussa 2014:

Felt F1X cyclocross 55 cm 2008

Ensimmäinen 'monitoimikoneeni'.



Hankin tämän pikkuvikaisena ja korjasin ajokuntoon. Tuli nopeasti todettua, että ei ole turhaan cycloja hehkutettu; maastopyörän vapaus kulkea lähes maantiepyörän keveydellä.

Oli ajossa tasan viisi kuukautta ja muutti uuteen kotiin tuoreemman mallin alta pois.

Felt Virtue One 19,5" 2009

Felt Virtuen 'hippaversio' kaudelle 2009. Redemptionia roimasti kevyempi trailipyörä 130/140 mm joustovaroilla.



Päälimmäisenä täästä pyörästä on jäänyt mieleen uskomaton mäennousukyky; painoa hieman satulan kärjelle ja polkien ylös paikkoihin, jonne en aiemmin ollut muilla pyörillä päässyt.

Palveli uskollisesti melkein puolitoista vuotta ennen muuttoa uuteen kotiin länsirannikolle lokakuussa 2010.

Felt F5 SL 56 cm 2009

09-Felt F5 SL oli ensimmäinen kokokuiturunkoinen maantiepyöräni.



Olipahan harppaus ajomukavuudessa verrattuna entisiin maantiepyöriini, vaikka kyseessä olikin F-malliston karvalakkimalli Shimanon 105:silla. Kaudella 2009 sai kuitukin vielä näkyä reippaasti kaikessa kauneudessaan ennen päällemaalausmuodin hyökyaaltoa.

Muutti kaudeksi 2010 uuteen kotiin kohtuullisen vähän ajettuna.

Felt Redemption Two 19,5" 2008

Ensimmäinen Feltini, oranssi 08-Redemption kakkonen.



Lyhyehkögeometrinen ja pitempijoustoinen freerideri, joka kuitenkin oli varsin poljettava kapistus ja tarjosi paljon hauskoja hetkiä.

Järeähkö varustus tuntui tietysti 16-17 kg painona, jonka takia jouduin kenties antamaan hieman tasoitusta porukkalenkeillä. Onneksi kuski oli vielä (lähes ;^D) elämänsä kunnossa, joten tämäkin värkki nousi mäet mukisematta siinä missä toisten muutaman kilon kevyemmät ajokit.

U-turn Lyrikiä kun ruuvasi aavistuksen alas maksimimitastaan, niin pieni levottomuus hävisi ja pyörä kulki vakaasti suoraan, mutta taittui silti käännöksiin terävästi. Tätä oli kiva 'paiskoa' kaarteisiin! Pitkällä joustovaralla ei tarvinnut ajatella ajolinjoja turhan paljoa, aim and shoot...



'Rede' oli ajossani vajaan puoli vuotta ennen uuteen kotiin siirtymistä kevyemmän kaluston alta.

Salsa Campeón

Tiukka-asentoisen tri-pyöräni maantiekelpoisuutta parantavaa päivitystä miettiessäni sattui tutun kaverin kanssa puheeksi hänellä lähes käyttämättömäksi jäänyt Salsan roadi, josta hän oli halukas luopumaan. Sovimme näytön ja kun kokokin tuntui passelilta, niin pyörä lähti luvatun osamaksusuunnitelman turvin saman tien mukaan...

Kyseessä Scandium-runkoinen ja kuituisella istuinhaaralla varustettu perinteisen geometrian Salsa Campeón runkosetti Salsan alukaulaisella kuitukeulalla, joihin oli pultattu Ultegran 9-vaihteiset komponentit, FSA:n kuitukammet sekä Mavic Ksyrium Equipe kiekot sekä perustason putkiosaa. Tällä tulisi olemaan huomattavasti vanhaa Finnpeakin tri-pyörää mukavampi ajella tienlaitoja!

Pienen päivityksen jälkeen heinäkuussä 2008:

Pyörä oli kohtuullisen vähäisessä ajossa (jonka takia en edes tangon/kahvojen asentoa vaivautunut korjaamaan) kolmisen vuotta, kunnes se jäi tallin perukoille Feltien saavuttua taloon. Lopulta joulukuussa 2010 runko joutui luovuttamaan osansa cyclocrossariprojektiin ja runko jäi seinälle odottamaan uutta omistajaa, kunnes löysi uuden kodin vihdoin joulukuussa 2015.

Cannondale Jekyll M '05

Revenneestä Jekyll 800 rungosta saapui vihdoin pitkän odotuksen jälkeen takuuhyvityksenä 2005-mallinen runkosetti.


Tämä jäi muutamaksi kuukaudeksi projektiasteelle mm. olkapääremontin takia, kunnes vuoden 2006 Tahkon kisa alkoi lähestyä ja tarvittiin kisapyörää.

Rungonvaihtoprojekti riistäytyi tälläkin kertaa käsistä ja lopullisessa kokoonpanossa ei nyt niin paljoa vanhoja osia näkynyt...





Pyörä suoraan verstaalta lähtöviivalle ilman koeajoja, jännitti hieman esim. 2x9 vaihteiston toiminta Campan ketjulla jne, turhaan...

.
.
.

Lopulta tästäkin Jekyllistä löytyi murtuma tutusta paikasta...



Alkoi seuraava pitkäksi venynyt takuuprosessi...

Cannondale Gemini 900 L '04

Freerideri oli alkanut himottaa. Yksi paikallisista staroista oli vaihtanut kalustoaan järeämpään ja Citypyörään oli jäänyt kauden ajetusta Geministä runkosetti. Kävin lunastamassa sen itselleni, lisäksi vielä ex-omistajalta muitakin pyörään kuuluneita ylijäämäosia.

Kasausprojekti vähän venyi, sillä osia keräiltiin sieltä ja täältä. Lopulta lokakuun alussa polkaistiin ensimmäiset lenkit.



Ehti olla ajossa melkein kokonaisen kuukauden, kunnes Tour de Vahdolla katkesi korvake ja pyörä jäi odottelemaan remonttia. Pääsi remontoituna ajoon taas maaliskuussa 2006. Elo-marraskuussa Gemini seisoi tallissa, kunnes kevyemmästä pyörästä kosahti etunapa ja Gemini oli jälleen tositoimissa pääasiallisena käyttöpyöränä seuraavat nelisen kuukautta. Välillä kuukauden ajotauko, kunnes kevyempi pyörä oli taas pajalla keulavaurioisena ja Gemini sai jälleen kutsun palvelukseen.

* jatkuu *

Gemini lähti runkosettinä uuteen kotiin joulukuussa 2011. Tähän mennessä ainoa Cannondale, jonka runko on lähtenyt tallista eteenpäin ehjänä...

Cannondale Jekyll 800 M 2004

Liian iso takuukorvaus-Jekyll meni vaihdossa marraskuussa 2003 ja sopivaa välirahaa vastaan alle vaihtui kauden 2004 mallinen Cannondale Jekyll 800. Kuskille mieluisan kokoisella pyörällä oli ilo ajaa!

Pyörän toispuoleinen HeadShok Lefty Max joustokeula herätti ihmetystä melkein kaikkialla, missä pyörän kanssa kulki. Leftyllä ajanut tietää, miten herkkä ja tarkka se on, mutta 'kaiken tietävät maallikot' lähes poikkeuksetta kyseenalaistivat keulan keulan ajo-ominaisuudet edes kokeilematta sitä. :D

Kestotestaajaksi jouduin tälläkin kertaa, sillä noin puolen vuoden ajon jälkeen Lohjan Kakkosnelosessa tulin kehaisseeksi porukassa silloisten Cannondalen hitsattujen takahaarukoiden kestävyyttä. Samalla pyyhkäisin sormellani kuraa takahaarukan mutkasta iskarinkiinnikkeen vierestä - mutta mikäs se siellä olikaan, hiusmurtuma! Hieman tarkemmin runkoa tutkittaessa löytyi myös eturungosta murtuma keskiön yläpuolelta leveästä hitsauksesta. No, myyjä oli vieressä katsomassa ko. toimitusta, joten uusi takuutapaus saatiin tulille heti tapahtumaa seuranneena arkipäivänä.

Tälläkään kertaa ei mennyt kaikki aivan putkeen... Takuupaperit olivat Cannondalen organisaatiomuutoksen yhteydessä jumiutuneet väärälle työpöydälle, joten kesti puolisen vuotta siihen, kun vihdoin sain tilalle korvaavan rungon. Pitkäksi venyneen prosessin takia sain pitää viallisen setin, lisäksi tuli lisähyvityksenä ajovaatetta.

Pyörä jatkoi koko korvausprosessin ajan ajossa, joten uuden rungon viivästymien ei minua juuri häirinnyt. Vaikutti siltä, että hitsausten sisäisten jännitysten vapauduttua eivät murtumat enää edenneet pidemmälle. Suunnilleen alkuperäisellä setillä tuli lopulta ajettua alkuperäinen voimansiirto täysin loppuun asti, noin 11.000 km.

Osat piti siis siirtää uuteen takuurunkoon, mutta tästä syntyi taas sellainen 'ihan tavallinen rungonvaihtoprojekti', jossa ei tainnut lopulta siirtyä juuri yhtään vanhaa osaa rungosta toiseen.

Murtunut runko jäi joksikin aikaa sivuun, mutta myöhemmin kasasin siitä 'kännipyörän' ja perävaunun vetäjän ylijäämäosilla ja uudella voimansiirrolla. Jätin voimansiirtoremontin yhteydessä 22T-pikkurattaan edestä kokonaan pois, sillä metsään tällä ei enää ollut tarkoitus juurikaan poiketa. Voimansiirto meni muutoinkin uusiksi, eteen 32/42T, uusi pakka, uudet ketjut, joten jäljellä pitäisi olla huolettomia kilometrejä. Tosin pyörän käyttö on jäänyt lähes olemattomaksi... Keulaksi kiertopalkintona pyörinyt RS Psylo SL U-Turn, sillä Leftystä meni rikki suojakumi, jota ei ole löytynyt varaosana. Kärryn vetoon kehittelin varsinaisen monster-tason lokarisetin estämään ravan roiskumista.

Uudemman inkarnaation hajoamisen yhteydessä jäi yli 05-mallin ehjä hopeinen perä, joka yhdistyi jossain välissä tähän alkuperäiseen eturunkoon.

Juhannuksena 2013:

Cannondale Jekyll 700 L 2003

Revenneen Super-V:n takuukorvauksena saapui pitkän prosessin jälkeen L-kokoinen Jekyll 700 runkosetti iskareineen.

Siirsin osat pienin päivityksin vanhasta rungosta uuteen, joka lisäteipattiin vielä FBRT-tiimiväreihin Lohjan Kakkosnelosta varten. Jonkin aikaa uusitulla pyörällä ajettuani paljastui, että L-kokoisen SV:n tilalle tilattu 'samankokoinen' Jekyll olikin geometrialtaan huomattavasti pidempi, joten ajoasento jäi paljon matalammaksi. Pienehköihin ja näppäriin pyöriin tottuneelle kuskille tilanne oli vaikea, pyörä tuntui hieman epämiellyttävältä ja kömpelöltä pitkän ajoasennon takia.

'Paikallisessa' käydessä oli katse kiinnittynyt saman pyörämallin seuraavan mallivuoden M-kokoiseen versioon, joka koeajossa tuntui heti omalta. Niinpä L-kokoinen rungonvaihtoprojekti lähti vaihturina sopivaksi hierotun välirahan kanssa vaihtoon jo hieman yli puolen vuoden ajojen jälkeen marraskuussa 2003.

CyclePro Octagon Comp M

Jokisen Mikko oli noutanut Citypyörän tarjouksesta CyclePron kuolinkorinoissaan markkinoille dumppaamasta erästä rungon, josta oli koonnut pyörän. Testimielessä ko. pyörän päälle istuttuani ja pienen parkkipaikkakierroksen kierrettyäni sekä kuultuani runkosetin hinnan marssin heti seuraavana päivänä kaupoille hakemaan itselleni samanlaista aihiota. Mikkon pyörä tuntui istuvan käteen heti aivan loistavasti. Rungon geometria oli hyvin edistyksellinen ja rento.

Runko jäi odottelemaan kokoonpanoa kohtuullisen pitkäksi aikaa, sillä keräilin osia sieltä täältä pääosin käytettynä. Kesäkuussa 2002 tuli vihdoin valmista ja tallista työnnettiin ulos varsinainen monsteri...

* jatkuu *

Myöhemmin samaan runkoon rakentui täsjoustosinkula loskakeleille työmatka-ajoon.



Saatuani uuden rungon työmatkasinkulakäyttöön jäi Octagon vähäksi aikaa taas hyllyyn, joten laitoin sen myytäviin. Loppuvuodesta 2011 keräilin läjän osia ja kokosin pyörän jälleen kasaan vaihteellisena. Myytävänä-lappua en poistanut...



Pyörä löysikin uuden kodin helmikuussa 2012.

Cannondale Super-V700 L 2000 - R.I.P.

Saariolla käydessäni iskin silmäni täysjoustokaunottareen, josta syntyi nopeasti lähes pakkomielle. Tropical green/Mustard-liukuvärjättyä pyörää tuli käytyä katsomassa monta kertaa ja lopulta Micco laski sille hinnan, johon olin osamaksusopimuksella kykenevä. Siispä pyörä muutti uuteen kotiin ja alkoi opettelu täysjoustomaailmaan.

HeadShokin simmitykset eivät oikein kestäneet, näitä korjattiin takuuna pariin otteeseen. Takuuajan päätyttyä oli keulan kohtalona seuraavan simmirikon jälkeen jäädä hyllyyn pölyttymään, tilalle tuli RockShox Psylo XC, myöhemmin Psylo SL U-Turn. Nämä sovitettiin runkoon Cannondalen omia soviteholkkeja vahvemmilla, etupäätä 15 mm korottavilla itse sorvatuilla holkeilla.

Samoin bondattu 'baananiperä' osoittautui pyörän heikoksi kohdaksi. Näitä meni kaksi kappaletta noin puolen vuoden välein, kunnes kolmanneksi takuutakaswingiksi tuli vihdoin uudempi ja kestävämpi hitsattu malli.

Perä- ja keulavaihtojen ohessa pyöri myös osapaletti, putkiosat, jarrut, kiekot ja voimansiirto päivittyivät moneen otteeseen.

Lopullinen 'kuolema' saapui joskus loppuvuonna 2002 pyörään vaihtuneen RockShox Sid DualAir takaiskunvaimentimen mukana, tämä kun päästi paineet plus-kammiosta miinuksen puolelle ja pääsi samalla pohjaamaan voimakkaasti, jolloin eturungon putkeen ilmestyi murtuma iskarikiinnikkeen eteen. Runko vaihtui tämän jälkeen takuun kautta Jekylliksi. Korvausrungon toimitus venyi lopulta niin pitkäksi ja monivaiheiseksi prosessiksi, että revennyttä runkoa ei tarvinnut edes palauttaa Cannondalelle, vaan se jäi 'trophyksi' tallin seinälle...

Pyörän taru päättyi lopullisesti heinä-elokuun vaihteessa 2012, jolloin pitkään seinäkoristeena ollut eturunko sai suursiivouksen yhteydessä 'hallitukselta' lähtöpassit metallinkeräykseen. Levätköön rauhassa...

Finnpeak tr-01 57 cm 1996

Maantiepyörää oli alkanut tehdä mieli... Huomasin lehti-ilmoituksen vähän ajetusta Finnpeakin triathlon-pyörästä, joten Naantaliin katsomaan. Kokoluokka oli suunnilleen oikea, pyörä lähti mukaan kohti Turkua Natsan kovassa laukussa.





Tr-01 oli juuri jäämässä -97 voimaan astuvien uusien UCI-säännösten ulkopuolelle eksoottisen runkorakenteensa takia, joten se oli joutilas lenkkipyöräksi. Rungon lisäksi Tri-GripShiftit ovat yleensä herättäneet hämmästystä. Vaihtaisin ne kyllä mieluusti tangopäävipuihin, ranteen kierto kyynärtuilta ei ole aivan se helpoin tapa vaihtaa pykälää.

Kohtuullisen agressiivinen geometria ei kuitenkaan ole hellinyt vaivaista ja tottumatonta selkää, joten ajokilometrit ovat jääneet melkoisen vähiin tällä pyörällä.

Juhannuksena 2013:

Finnpeak fpc-02 18" 'Castrol' 1995

Finnpeak oli hiipinyt mieleeni jo heti ensinäkemältä Fillari-lehdessä olleesta ilmoituksesta tai jostakin vastaavasta yhteydestä. Kun sitten näin livenä valkoisen fpc-02 kaunottaren teipattuna Castrolin väreihin ja sain ko. esittelypyörästä vielä tarjouksenkin, en enää kyennyt vastustamaan kiusausta. Rahat oli saatava kasaan tavalla tai toisella, jonka jälkeen pyörä muutti Turkuun käytyään vielä näytillä Helsingin pyörämessuilla.

Tästä alkoi varsinainen maastopyöräilyharrastukseni. Liityin paikalliseen MTB-Turku nimen alla vaikuttaneeseen lenkkiporukkaan ja olin kohta vakiojäsen viikkolenkeillä. Ajokilometrimäärät kasvoivat vuosi vuodelta vakiintuen vähitellen 6000-7000 km/vuosi tasolle. Seuraavien 4-5 vuoden aikana kertyikin ajokilometrejä fpc:n mittariin roima määrä.

Tämä näkyi myös siten, että rungosta löytyi tuttuun FP-tapaan parit jännityskeskittymät, joihin syntyneitä murtumia paikkailtiin lomamatkan yhteydessä Finnpeakin verstaalla.

Alkuperäinen 53 mm:n (?) '95 WP HydroPro ilmakeula vaihtui myöhemmin 10 mm enemmän joustavaksi teräsjousitoimiseksi '97 WP Rond Rebeliksi, jonka hankin jostain käytettynä. Alkuperäisellä keulalla oli tähän mennessä ajettu toistakymmentä tuhatta ilman huoltoja! Jäljellä ollut öljy oli melkoista mönjää. Eivät olleet nämä keulat kovin vertailukelpoisia nykyaikaisiin joustohaarukoihin... ;o)

Myöhemmin fpc-02 oli jonkin aikaa aavistuksen choppermaisena trailipyöränä keulan vaihduttua välillä RockShox Psylo XC:ksi. Lopulta pyörä eläköityi lainakulkineeksi isälleni, samassa yhteydessä se rakennettiin kokonaan uudestaan täysjäykäksi Cannondale P-Bone keulan ympärille:



Pyörä odotteli tuossa asussa ja käyttämättömänä paluukuljetusta takaisin 'varsinaiseen kotiinsa', jotta pyörätalliin olisi saatu vähän lisää tilaa. Odottelu kuitenkin kostautui, sillä pyörä oli heitetty metalliromuun jonkun siivouksen yhteydessä. Hirvittävä takaisku, sinne meni kappale kotimaista pyöränvalmistushistoriaa...

Tunturi Supreme LX -92

'Laatikkomaasturin' vakuutusrahat ja tukko säästöjä päälle, niin alla oli ensimmäinen oikea maasturi, Tunturi Supreme LX, väri vihreä sulka. Runko kaksoisohennettu CrMoa, jäykkä keula, Shimanon LX-osasarja soikearattaisella Biopace kampisarjalla ja cantilever-jarruilla. Tällä aloiteltiin varsinainen maastopyöräilyharastus, vaikka toki pentuna oli metsässä ajettu pyörällä kuin pyörällä...

Pyörä oli käytössä miltei seitsämän vuotta joutuen loppuvaiheessa retkipyörän asemaan uudemman kaluston vietyä maastoajan. Retkiajoa varten lisättiin mm. tarakkaa ja lokaria.

Vähäisen käytön takia pyörä siirtyi velipojan omistukseen kesäkuussa 1999 ajautuen lopulta 'ainaissäilytykseen' talon taakse räystään alle, josta se palautui kotiin kymmenen vuoden korpivaelluksen jälkeen loppuvuodesta 2009.

Supreme retkivarustuksessa velipojan räystään alla ennen kotiinpaluuta 24.9.2006:

Kotiinpaluun jälkeen, ylimääräiset retkivarusteet purettuna 23.3.2010:

Kaikki laakerit jäykkänä, odottelee seinällä entistystä. Alkuperäisistä osista ei ole vaihtunut kuin ohjainlaakeri (Tioga > Shimano STX), polkimet, renkaat ja jarrupalat.

American Eagle MTB - R.I.P.

Turkuun muutettuani tarvitsin uuden pyörän. Maastopyöräily oli alkanut kiinnostaa ajatuksen tasolla. Opiskelijan tiukka budjetti ajoi epätoivoiseen ratkaisuun, tulin ostaneeksi paikallisen halpamarketin konkurssiloppuunmyynnistä mustan American Eagle -merkkisen markettimaasturin, kun sen puoleen hintaan sain.

Tod.näk. 'vesijohtoputkirunko', peltiset sivuvetojarrut, Shimanon pellistä taivutellut 3x6 vaihteet peukalovivuilla, tuumainen jäykkä keula kiilakiristeisellä kannattimella jnejne...

Jotain tuon suuntaista. Mitään kuvia tai muita todisteita pyörästä ja sen tekniikasta ei jälkipolville jäänyt, sillä pyörä varastettiin juhannuksena 1992 sillosen asuntoni edestä pyörätelineestä, ei jäänyt kuin katkaistu vaijerilukko muistoksi. No, hyvä niin, sillä vajaan vuoden ajettu markettipyörä alkoi olla jo finaalissa ja kotivakuutus oli onneksi voimassa...

Tunturi Retki 12 - R.I.P.

Rippilahjaksi kummitädiltä sain Tunturin retkipyörän. Tällä ajeltiin pisin yhtenäinen jakso ilman ilman pyöränvaihtoa, tosin mopo ja autot söivät pyöräilyinnostusta näiden vuosien aikana. Oli välillä kymmenisen vuotta kotipuolessa piharakennuksen ylisillä säilytyksessä. Renkaat pitivät vielä ilmaa tuonkin jälkeen. Ainakin jonkin aikaa.

Odottaa nyt tallin seinällä toimenpiteitä. Ehdin jo riisua tuosta joskus -93 siihen itse rakentamani tri-tangon, lokasuojat, tavaratelineen yms. pois painoa lisäämästä. Tarkoitus oli jotain sinkulan suuntaista tms. tuosta alun perin rakennella, mutta viimeistään työpaikan vaihdoksen myötä projektit tyssäsivät tämän osalta kuin seinään...



Lähti kierrätyskeskukseen tammikuussa 2014.

Hopeasauma - R.I.P.

Jostain piharakennuksen ylisiltä löytyi tädin vanha naisten mallin Hopeasauma, johon jostain syystä ihastuin ja omin sen käyttööni joskus kahekskääntluvun alkuvuosina. Olisikohan tärkein ihastuksen alunperin herättänyt yksityiskohta tässä ollut etulokasuojan päällä sijainnut ´nokkamerkki'. Hieman on jäänyt sellainen muistikuva, että tässä olisi rengaskoko ollut pienempi kuin 28". Herkästi rullaava pyörä tuo ainakin oli, sen muistan.

Lainaus; Pikajalka 1/2002 s.23 (http://www.saunalahti.fi/~mikkrabe/pikajalka2.pdf):

”Seuraavana vuonna pyörämainosten teemaksi Hämeenlinnassa tuli pyörien rungon kestävyys. Helkama toi tuolloin markkinoille uuden liitostekniikan, josta käytettiin nimitystä Hopeasauma. Helkaman Venus Special –pyörää myi Hämeenlinnassa Linnanpyörä Oy, joka 27.3.1955 ilmoitti uutuuden tulosta markkinoille näyttävästi: ”Ensimmäisenä Suomessa Tiefpunkt-runko rakenne! Helkama-Hopeasauma! Tiefpunkt-hopeasaumaus tehdään sellaisessa lämpötilassa, jossa teräksen kide rakenteen vaurioituminen ja ’piilevien’ valmistusvikojen syntyminen on täysin mahdotonta.”

Siirryttyäni myöhemmin muihin pyöriin periytyi Hopeasauma velipojalle, joka rakensi siitä lopulta chopperin, jonka naapurin poika osti myöhemmin. Liekö tuosta enää mitään jäljellä...

Peugeot Sport -81(?) - R.I.P.

Joskus 80-luvun vaihteessa (?) sain oikean sinisen ranskalaisen viisivaihteisen sporttipyörän. Rengaskoko taisi olla joku näin suomalaisittain vähän erikoinen 24" avorengasversio, ilmeisesti 24 x 1 1/4" (28-540). Sisäkumitkin oikeilla prestoilla, mikä oli aika harvinaista tuohon aikaan lastenpyörissä. Alkuperäisten renkaiden kuluttua loppuun oli isälläni ilmeisesti melkoinen työ löytää vanteille sopivat uudet renkaat.

Pyörällä tuli ajettua useamman vuoden aikana paljon. Mittaria ei tainnut olla tai ainakaan kilometrimääriä ei jäänyt minnekään talteen; näin jälkikäteen olisi ihan mielenkiintoista tietää, että minkälaisia ajomääriä sitä tuli pentuna poljettua... Muistan muutamankin kerran, kun ovat energiat loppuneet kokonaan kesken matkan, tuolloin kun ei kesken pyörälenkin tankkailtu.

Pyörän jäätyä pieneksi se taisi mennä kierrätykseen sisaruksille (?). Jossain vaiheessa raato oli kotopuolessa entisen kanalan nurkissa ja taisi mennä ensin osiksi, todennäköisesti sen jälkeen muiden metalliromujen mukana hävitettäksi.

Jupiter Fleur -76/-77 (?) - R.I.P.

Hieman ennen koulun aloittamista isäni otti minut mukaan kauppareissulle kotikylän Osuuskauppaan. Siellä kiipesimme ulkovaraston ylisille, jossa soviteltiin pikkupojan alle keltaista kombia, Jupiter Fleuria. Tuolla taitoin syksystä -77 alkaen muutaman vuoden ajan mm. kolmen kilometrin matkaa kyläkouluumme.

Oli samanlainen kuin tämä:

Lähde: http://hannes-k.vuodatus.net/blog/251435/kallio-fleur-ja-lyhyt-kuvareportaasi/

Punainen Mini-Jopo - R.I.P.

Tuttavaperheen lapsilta pieneksi jäänyt punainen Jopo saapui meille henkilöauton takakontissa. Tarkkaa vuotta en tälle tapahtumalle tällä hetkellä tiedä, tuon selvittäminen vaatii hieman salapoliisityötä. Joskus 70-luvun puolivälin tienoilla kuitenkin.




































Jopo lienee ensimmäinen rikki ajamani pyörä; yhdysrakenteisen tarakan vasemman puolen pystytuki katkesi. Isäni työnsi sopivan ruuvinpätkän putken sisään liitostapiksi ja hitsasi pyörän uudelleen kasaan.

Lienee joko romutettu tai kierrätetty uuteen kotiin (?) viimeistään 80-90-lukujen vaihteen paikkeilla?

Sininen kolmipyörä - R.I.P.

Olisikohan ollut -72 tai -73, kun sain ensimmäisen varsinaisen polkupyöräni, sinisen kolmipyörän. Digimuotoista kuvaa tastä ei ole, kenties löydän joskus jostakin paperiversion skannattavaksi.

Lienee mennyt romuksi viimeistään joskus 80-luvulla