Kevyesti viallinen Virtuen runko seinältä, päätin sittenkin kokeilla tätä ensin hitsaamattomana... Korvake, Promaxin istuinkannattimen kiristin ja iskarin tilalla ollut tuki irti, runko vaa'alle: 2705 g. Painonsäästö olisi jo rungon osalta 647 g verrattuna nykyiseen L-koko 08-Compulsion 3:een.
Ykkösen ylipitkä iskari sopi paikoilleen väärin päin asennettuna, oikein päin otti ilmaventtiili kiinni keinuvipuun. Perää piti esijännittää aika reippaasti, mutta muuten iskari sopi nätisti. Paineet pois, iskari kasaan, ei ilmeisesti ongelmia täälläkään päässä. Hmmm, entäpä päälle istumalla...?
Takakiekoksi Redeen ennakolta suunniteltu Mavic 719 Novatecin kevytnavalla.
Kiinni Joytecin pikakiinnitysakselilla.
Keulaksi sopisi värien puolesta kohtuullisen nätisti Ykkösen 20 mm läpiakseli Manitou Minute (1826 + 72 g). Periaatteessa sentin-pari ylipitkä jousto, mutta muuten ei pahan pituinen, kokeillaan...
Keula irti Ykkösestä integroitua mallia olevan CaneCreek VP-A61ACK ohjainlaakerin kera. Laakerien ja pesien puhdistus, rasvaus, keula paikoilleen.
Virtuessa kymmenen milliä lyhyempi 120 mm emäputki, menee spacerit uusiksi. Vaihdoin Ykkösessä olleiden tilalle 15 + 5 mm BBB UltraSpacet, väliin Feltin punainen 5 mm alu-spacer tehosteeksi.
Stemmiksi 100 mm Uno. Stemmin päälle vielä 5 mm UltraSpace sekä RCZ:n punainen kiristystulppa integroidulla ruuvilla. Ohjaintangoksi Ykkösestä BBB FiberLite OS.
Etukiekoksi taakse jo laitetun Mavic 719/Novatecin pari.
Renkaina näillä oli jo valmiina Panaracer Rampage SC:t BBB:n BTI-67 kevytsisureilla.
Istuinkannattimeksi värimaailmaan joten ja kuten sopiva hopeinen Thomson Elite 30,9/410 mm. Istuimeksi saman painoinen Velon valmistama Felt, vihreä korosteväri sotii hieman vastaan... Korkeus laskurin mukaiseksi, 732 mm.
Nyt pääsi jo istumaan päälle, kunhan paineisti ensin renkaat. Keskiö taitaa nousta ylipitkällä iskarilla turhan ylös, pitänee harkita 190 mm vaihtoehtoja tuon tilalle. Kajuuttaa voinee toisiin pyöriin mittanauhan kanssa suoritetun vertailun perusteella vielä lyhentää toisella ohjainkannattimella, jollei kulmien muutos lyhyemmällä iskarilla jo korjaa asiaa.
Vielä jarruiksi hyllystä Avid Juicy 7:t. Letkut paikoilleen, satulat vielä löysään.
Etupään adapterin joutunee vielä vaihtamaan 180 mm levylle sopivaksi, jos/kun jarrulevyiksi tulee värikoodatut Ashima/Alligatorit.
Sitten miettimään voimansiirtoa... Ketjuksi varmaankin punainen Taya, mutta mitä muuta...
18.6.2012 jatkettiin siivouspäivän iltana.
Kaikkien pyörien ollessa taas sisällä suursiivouksen jälkeen aloin etsiä uuteen sinkulaprojektiin sopivaa 190 mm takaiskaria. Ensimmäinen Manitou Swinger ISX ei sopinut millään tavoin, lisäsäiliö tai säätövivut ottivat aina runkoon kiinni, käänteli iskaria miten päin tahansa.
Vähän vanhempi Manitou Swinger Air 4way näytti sopivan ylösalaisin asennettuna. Iskarissa kiinni olleet vanhan Octagon-projektin soviteholkit irti. Laatikosta kaivelemalla löytyi kaksi paria 21,8/6 mm holkkeja, joiden pitäisi sopia Virtueen. Käytännössä keinuvivun pää oli sopiva, mutta runkokiinnikkeeseen olisi saanut olla 22 mm holkit. Kaivoin 0,1 mm säätöaluslevyt kummallekin puolelle, näiden kanssa sopiva toleranssi. Kierrelukitetta ja kiinnitysruuvit momenttiin.
Sitten ihmettelemään paineita. Pumppasin 150 psi sisään, antoi painumaksi ilman juomareppua noin 30 %. Lähdetään tästä alkuun.
Takajarrulevyksi punainen Alligator StarLite 160 mm ruuveineen.
Etulevyksi niin ikään punainen Ashima AiRotor 180 mm ruuveineen.
Vielä Ykkösessä ollut BBB BCP-04C mittari kaikkine tarvikkeineen ja nippusiteineen.
Projekti jatkui seuraavana päivänä, 19.6.2012.
Sinkulan ketjunkiristäjäksi löytyi vanha XTR RD-M900 takavaihtaja, josta oli B-tension-säädön stoppari lohjennut pois. Kuluneilla alumiinirissoilla ilman B-tension ruuvia, kevyesti modattuna ylipitkillä rajaruuveilla ja ilman vaijerikiinnikkeitä. Takahaarukan ja vaihtajan väliin pitää rakentaa 'äänenvaimennin', sillä tässäkin tapauksessa vaihtajan vivusto tulee hakkaamaan röykyissä takahaarukan alapintaan.
Kammiksi Middleburnin RS-7:t ATB-spiderilla ISIS-keskiölle 170 mm pituisena ja mustana. Keskiöksi vaikka FSA Platinum ISIS 68/113mm, ei haittaa väärä muhvikoko, sillä vastaholkki sopii sisään muhvin ja kampien Q-arvo on aika railakas.
Välillä hakemaan lisää osia ja työkaluja...
Istuimeksi vaihtunee mustavalkoinen BBB BSD-1S SupremeBase. Etujarrun adapteriksi BBB BBS-91 PowerMount 180 mm. Vielä tarvittiin Avidin omasta 185 mm adapterisarjasta säätöprikat satulan ja adapterin väliin, jotta sai satulan oikealle korkeudelle.
Keskiömuhvin kierteiden puhdistus ja päätyjen oikaisu.
FSA:n keskiöpatruuna puhtaaksi, hyvään rasvaan, paikoilleen ja momenttiin.
Eturattaaksi BBB BCR-31 CompactGear 34T/110. Bashring syntyi peltisaksilla ja viilalla Sinzin 38T eturattaasta, painoa peräti 47 g! Nämä kampeen kiinni Brand-X Bikesin punaisilla ratasruuveilla ja -muttereilla.
Kammenruuveiksi sai NC-17:n punaiset M15 aluruuvit kikkakolmosella; kiristin kammet ensin paikoilleen teräksisellä ruuvilla, jonka jälkeen korvasin ne näillä kevennyspalikoilla. Kammen varsinaista kiristämistä en näillä uskaltaisi kokeilla.
...
Takarattaaksi Kettukaupasta Chris Kingin teräksinen 17T. En sitten muistanut ratasta tilatessa kampisarjan olevan ATB-jakoinen (5-plt 110mm), joten tarkoituksena ollut välityksen lyhentäminen 32T eturattaalla ei onnistunutkaan. Joten seuraavaksi tilaamaan samanlainen ratas 18-piikkisenä...
Tahkon jälkeen tarvittiin takaiskaria väliaikaisesti kisapyörään vioittuneen tilalle. Swingerin tilalle löytyi vastaavan pituinen Fox Float.
Alkuperäis-setupin 630 mm ohjaintanko on myös turhan kapea, tilalle hankin käytetyn Answer ProTaperin, n. 680 mm.
Lopputuloksena pirun kiva trailisinkula! Kaikkein teknisimpään maastoon voisi vaihtaa vielä ehkä piikin verran lyhyemmän välityksen, jottei tarvitsisi punnertaa aivan apinana. Vaikuttaisi toisaalta negatiivisesti siirtymätaipaleiden ajo-ominaisuuksiin...
Juhannuksena 2013 heitin toiseen pyörään lainatun kiekkosetin tilalle XT:n AM-kiekot, joille olin aiemmin testimielessä litkuttanut Michelinin Wild Grip'rit.
Talveksi 2013-2014 alle Mavic XM719 kehäiset kiekot nastarenkailla.
Helmikuussa 2014 takaiskarista katosi vaimennus. Vaihtui myöhemmin Manitou Swingeriin, samalla kesärenkaat alle.
Toukokuun puolvälissä XT-takakiekon vapaaratas antoi periksi, pyörä seisontaan.
Marraskuussa 2014 nastarenkaat alle kevytkiekoilla. Talvi-setup pysyikin päällä ja pyörä pelkässä talviajossa kevääseen 2017 asti...
Toukokuussa 2017 pyörän vaihteellistamisprojekti alkuun.
Ylimääräiset varusteet irti, nastarenkaat pois alta, tilalle ajamattomat Feltin nappulakumit. Kolmilehtinen kampisarja ja uusi pakka, vaihtajat, vivut, vaijerit kuorineen, iskari/jarrut/putkiosat/istuin/gripit vaihtoon...
Tuollainen lopputulos:
Virtue löysi uuden kodin kesäkuussa 2018...
